ABR-harjoitteet
ABR-harjoitteilla pyritään korjaamaan ja vahvistamaan kehon heikkoja faskiarakenteita. Harjoitteiden avulla faskiarakenteet alkavat vähitellen muotoutua uudelleen, ne alkavat joustaa ja liukua, ja ne alkavat tukea kehon painonkannattelua eri asennoissa. ABR-harjoitteissa käytetään erilaisia tekniikoita, joilla tuotetaan kehon eri faskiakerroksiin vaikuttavaa kuormitusta. Apuna käytetään erilaisia välineitä ja välimateriaaleja, esimerkiksi painopalloja, geelipalloja, pyyhkeitä ja jumppamaton palasia. Välineiden ja välimateriaalien avulla sekä tuotetaan kuormitusta että pyritään levittämään kuormitus mahdollisimman laajalle.
ABR-harjoitteissa käytettyä perustekniikkaa kutsutaan kolmeksi Q:ksi (3Q):
- Quasi-Spherical ~ lähes pallonmuotoinen – ABR-tekniikalla tuotettu mekaaninen kuormitus jakautuu hoidettavalla alueella mahdollisimman laajalle.
- Quasi-Static ~ lähes staattinen – Harjoitteessa tapahtuva liike on hyvin hidasta, jolloin vaikutus heikkoon kudokseen on mahdollisimman suuri.
- Quasi-Isotropic ~lähes isotrooppinen – Harjoitteen aikana pyritään siihen, että hoidettavan alueen pinta säilyttää mahdollisimman hyvin muotonsa, koska pinnan muutokset heikentävät kuormituksen vaikutusta.
Muita ABR-harjoitteissa käytettyjä tekniikoita ovat esimerkiksi painopalloilla rullaaminen tai Flexbar-kumipatukalla taputtelu. Jokainen tekniikka ja siinä käytettävät välineet ja välimateriaalit vaikuttavat siihen, mihin faskiakerrokseen harjoite kohdistuu ja miten faskia muotoutuu harjoitteen vaikutuksesta. Harjoitteiden tekniikassa on oltava tarkkana: rullaavan liikkeen on oltava sopivan hidasta ja kohdistetun paineen sopivan suuruista sekä oikean suuntaista, jotta vaikutus kohdistuu oikealle alueelle mahdollisimman tehokkaasti.
Tyypillisesti harjoitteet tehdään lapsen maatessa patjalla tai hierontapöydällä. Pienen lapsen kanssa harjoitteita on mahdollista tehdä myös lapsen ollessa vanhemman sylissä tai istuessa tuettuna. Jokaisen harjoitteen tekemiseen on olemassa vaihtoehtoisia harjoitusasentoja, joten jokaiselle lapselle löytyy mieluisa asento, jossa hän pystyy rentoutumaan harjoitteen ajan. Harjoitteen kestolle ei ole määritelty aikarajaa, vaan kesto määräytyy sen mukaan, miten pitkään lapsi jaksaa ja kuinka paljon vanhemmilla on käytettävissään aikaa päivittäiseen kuntoutukseen. Harjoitteen aikana lapsi voi esimerkiksi katsoa televisiota, pelata tabletilla tai jopa nukkua. Kun lapsi pysyttelee mahdollisimman paikallaan, vanhempi pystyy tuntemaan lapsen kehon reaktion harjoitteeseen ja optimoimaan harjoituksen vastaamaan kehon palautetta. Harjoitteen voi esimerkiksi rytmittää lapsen hengityksen tahtiin. Toisaalta lapsen liikkuminenkaan ei haittaa harjoitetta, sillä lapsen liikkuessa aikuinen voi vain ylläpitää harjoitteeseen sopivaa painetta ja antaa lapsen kehon tuoda tarvittavan liikkeen.
Harjoitteita tehdään kehon eri alueille lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Suurin osa harjoitteista keskittyy kuitenkin keskivartalolle (rintakehään/vatsaan/selkään/lantioon), koska keskivartalon syvien faskiarakenteiden heikkous ja selkärangan jäykkyys on yhteistä lähes kaikille CP-lapsille. Lisäksi näiden keskivartalon rakenteiden heikkous vaikuttaa suuresti myös raajojen toimintaan. Keskivartaloon keskittyvien harjoitteiden ohella tehdään usein myös tarkemmin kohdistettuja harjoitteita muualle kehoon, kuten raajoihin tai kaulalle.