ABR-näkökulma
Johtava ortopedian erikoislääkäri esitteli seuraavan luettelon kansainvälisessä CP-vammaa käsittelevässä konferenssissa, joka pidettiin helmikuussa 2009 Australian Sydneyssä. Siinä esitellään lääketieteellistä näkökulmaa hyvin vaikeasti vammautuneen lapsen hoitokeinoista.
Perusohje kuuluu: ”Tee oikeat toimenpiteet oikealla hetkellä.” Luettelo sisältää lukuisia lääketieteellisiä toimenpiteitä, mm. useita Botox-pistoksia, joilla pyritään rentouttamaan lihaksia, estämään virheasentojen syntymistä ja ehkäisemään syljeneritystä kuolaamisen vähentämiseksi. Botox-pistosten teho on jäänyt kuitenkin vaillinaiseksi, joten luetteloa on jouduttu täydentämään useilla kirurgisilla toimenpiteillä, joilla on mm. pidennetty reisien lähentäjälihaksia ja muita lihaksia, korjattu useita kertoja lonkkien asentoa, jäykistetty nilkat ja selkäranka, estetty syljeneritys kokonaan kuolaamisen lopettamiseksi ja istutettu ihon alle suoraan selkäytimeen lääkettä annosteleva pumppu spastisuuden lieventämiseksi. Mittava määrä toimenpiteitä yhden lapsen kestettäväksi!
Toimenpiteet ovat henkisesti raskaita sekä lapselle että vanhemmille. Lisäksi ne ovat raskas taloudellinen taakka myös terveydenhuoltojärjestelmälle. Mikä on toimenpiteiden lopputulos? Vaikeasti vammaisen lapsen kohdalla se on helposti ennustettavissa: lapsi istuu korsetti ja jalkatuet päällään pyörätuolissa, mihin hänet on muokattu sopivaksi toistuvien kirurgisten toimenpiteiden avulla.
Tällainen hoitosuunnitelma saattaa herättää kysymyksiä hoidettavan henkilön elämänlaadusta. Varsinkin, kun toimenpiteiden kohteena oleva henkilö ei yleensä itse pysty keskustelemaan toimenpiteiden vaikutuksista ympärillään olevien ihmisten kanssa.
Onko tosiaan niin, että paras tapa arvioida vaikeasti vammaisen henkilön elämänlaatua on päätellä se lonkkien röntgenkuvasta toistuvien lonkkaleikkausten jälkeen?
ABR-kuntoutuksessa suhtaudutaan vaikeasti vammaisten lasten ongelmiin kokonaan toisin: siinä keskitytään kehon perusrakenteiden korjaamiseen ja vahvistamiseen. Näin luodaan perusta koko kehon hyvinvoinnille. Yksittäisiä spastisia lihaksia vastaan ei taistella invasiivisilla keinoilla, vaan ongelmia lähdetään korjaamaan niiden alkujuurilta ja kehoa tarkastellaan kokonaisuutena. Koko kehoa järjestelmällisesti vahvistamalla voidaan parantaa kehon syvien faskiarakenteiden heikkoutta, mikä puolestaan kehittää painonkannattelua ja toimintakykyä. Kehon faskiarakenteiden korjaaminen ja vahvistaminen vähentää myös suoraan lihasten spastisuutta. ABR-kuntoutuksessa ei käytetä kemiallisia aineita eikä mitään tehdä väkipakolla. Se on lääkkeetön kuntoutusmuoto, joka sopii sekä lievästi että vaikeasti vammaisille henkilöille.
ABR-kuntoutuksen näkökulmasta lapsen kehon ongelmia on siis mahdollista korjata lempeämmillä keinoilla, pitkäjänteisellä työllä, ABR-harjoitteita tekemällä. Tällainen pitkäjänteisyys on mahdollista lapsen perheenjäsenille, muttei yleensä terveydenhuoltojärjestelmälle, koska sillä on vain tietty määrä aikaa kutakin potilasta kohti. Tuloksia pitää saavuttaa minuuteissa, parhaimmillaan aikaa on useampi tunti. Kuukausien tai vuosien käyttäminen kuntouttamiseen ja kehon vahvistamiseen potilaan elämänlaadun parantamiseksi ja tilan heikkenemisen estämiseksi ei ole nykyisellään edes harkittavissa.