ABR Denmarkin blogissa käsitellään tällä kertaa nesteensaannin tärkeyttä.

Monet CP-lapset ovat huonoja juomaan. Heillä on joko vaikeuksia juoda tai he kieltäytyvät juomasta. Riittävään vedensaantiin kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota, sillä kun lapsen keho kuivuu eikä lapsi saa riittävästi nestettä, lapsella ei ole myöskään janontunnetta. Kehon kuivuminen vähentää kehossa kiertävän veren määrää, mikä puolestaan lisää sydämen lyöntitiheyttä, jolloin sydämen iskutilavuus (se, paljonko sydän puristaa kerralla verta verenkiertoon) pienenee. Monilla CP-lapsilla havaitaan takykardiaa eli sydämen tiheälyöntisyyttä. Ennen kuin vaivaa ryhtyy hoitamaan lääkkeellä, kannattaakin yrittää nesteensaannin lisäämistä.

Kudosten sisäinen nestekierto on tärkeää kudosten uusiutumisen ja uudelleen muovautumisen kannalta. Jos kudokset kuivuvat ja verenkierto hiussuonissa vähentyy, alkaa kudos vähitellen surkastua– hitaasti mutta varmasti. Liikuntavammaisella lapsella kudosnesteiden vähentyminen on yksi merkittävimmistä toimintakykyä heikentävistä tekijöistä. Se lisää myös nivelten jäykkyyttä ja spastisuutta.

Kehon kuivumisesta kertoo esimerkiksi virtsan väri ja haju. Jos lapsen virtsa ei ole vaaleankeltaista, vaan pikemminkin oranssinkeltaista tai rusehtavaa, ja haisee voimakkaasti, on lapsen nesteensaanti liian vähäistä. Myös lapsen keho saattaa haista. Riittävästi nesteitä saava lapsi ei haise. Liian vähän nesteitä saava lapsi saattaa myös kärsiä pahoinvoinnista tai vatsakivuista. Hänen ihonsa on kuiva, ja verisuonet kuultavat selvästi läpi.

Kun keho on kärsinyt kuivuudesta pidempään – kuten monilla aivovamman saaneilla lapsilla usein käy – tilanne ei korjaudu hetkessä. Keho on tottunut selviytymään minimaalisella nestemäärällä, ja vie aikansa, ennen kuin lapsen nauttima vesi alkaa kiertää kunnolla kehossa. Älä kuitenkaan anna periksi, sitkeys palkitaan!

Laadi itsellesi strategia. Tarjoa nesteitä vähän kerrallaan puolen tunnin välein. Näin lapsen keho tottuu nesteisiin. Jos lapsella on vaikeuksia juoda, yritä antaa nestettä erilaisilla mukeilla, pullosta, ruiskulla tai alkuun vaikkapa suihkepullolla. Voit yrittää etsiä ruiskun avulla lapsen suusta sopivimman kohdan, josta lapsen on helppo nielaista neste ilman tukehtumisvaaraa. Maullakin voi olla väliä. Se voi auttaa esimerkiksi saamaan lapsen nielemään nesteen. Lisää nesteeseen vaikkapa makeuttamatonta mehua tai, jos lapsi pitää keitoista, juota hänelle itse keitettyä luu- tai lihalientä. Jos lapsella on suuria vaikeuksia nesteen käsittelyssä, käytä erilaisia sakeuttajia, vaikkapa chiansiemeniä tai psylliumia.

Eräs ABR-arvioinnissa käynyt unkarilainen perhe otti vaarin ABR-tiimiltä saamastaan suosituksesta lisätä lapsensa nesteensaantia. Äiti onnistui saamaan tyttärensä juomaan säännöllisesti, ja vain reilua kuukautta myöhemmin lapsi oli alkanut nukkua yönsä, ummetus oli helpottanut, lapsi ei ollut enää päivisin yhtä levoton, nieleminen ja ruuankäsittely olivat parantuneet huomattavasti, epilepsiakohtausten määrä oli vähentynyt, motorinen toimintakyky oli parantunut ja kommunikaatioyrityksiä alettiin nähdä. Tämän perheen tarina osoittaa, että cp-vammaisen lapsen riittävä nesteensaanti on äärimmäisen tärkeää!

Lue alkuperäinen kirjoitus täältä.