ABR Asian nykyinen johtaja Sarah Lee kertoo lyhyesti poikansa tarinan (suomennettu lyhennettynä):

”Olen 18-vuotiaan CP-vammaisen pojan äiti. Poikani syntyi 1,3 kilon painoisena keskosena. Hänet jouduttiin elvyttämään synnytyksen jälkeen, ja hän kotiutui vietettyään pari kuukautta keskolassa. Sairaalassa otetuissa aivokuvissa havaittiin, että pojalla oli lukuisia kystia eri puolilla aivoja.

Fysioterapia alkoi heti, kun poika pääsi sairaalasta. Päätin lopettaa kokopäivätyöni, jotta voisin hoitaa lastani. Vauva-aika oli haastavaa, sillä poika ei osannut nukkua öisin. Heti kun aurinko laski, hän aloitti itkun, joka kesti ja kesti, yritimmepä mitä tahansa.

Lapsi sai kotona tiivistä fysioterapiaa sekä akupainanta- ja akupunktiohoitoa 4–5 kertaa viikossa. Hänen spastisuutensa kuitenkin vain lisääntyi, ja vasen käsi puristui tiukkaan nyrkkiin. Jalat roikkuivat kahtena jäykkänä ”keppinä”, kun häntä kannettiin sylissä kasvot eteenpäin. Kun lapsi oli 1,5-vuotias, tajusimme, että hän tarvitsee jotain muuta.

Lapsi pystyi istumaan jäykkänä toisella kädellä tukien, mutta kaatui heti, jos alustan tai tuen kulma muuttui. Hän oppi konttaamaan, mutta konttasi ympyrää, koska hänen vasen kätensä oli tiukassa koukussa ja nyrkissä. Hän sai vuoden ajan intensiivistä Doman-terapiaa ja kuusi kuukautta G-terapiaa, ja hän alkoi kontata enemmän. Hänen konttaamisensa oli kuitenkin hyvin kummallista: hän kurotti eteen oikealla kädellä ja heilautti sitten loput kolme raajaa eteenpäin. Vauhti oli hyvä, mutta tyyli hyvin erikoinen. Samalla hän jäykistyi koko ajan enemmän ja ortopedi ehdotti Botox-pistoksia. Röntgenkuvien mukaan hänen vasemmassa lonkassaan oli 50 %:n luksaatio.

Aloin ymmärtää, miten tärkeässä roolissa kehon rakenne on asennonhallinnan ja liikkeiden kannalta, joten pojan kuntoutuksessa tehtiin täyskäännös. Aloitimme ABR-kuntoutuksen pojan ollessa 2,5-vuotias. Kuntoutuksessa keskityttiin nyt asentojen ja liikkeen parantamiseen kehon rakenteellisten muutosten kautta, kehon energiantarvetta vähentäen. Eikä minun ole sen koommin tarvinnut etsiä muita kuntoutusmuotoja.

Pojan edistyminen on ollut suorastaan hämmästyttävää: Lonkan luksaatio on korjautunut. Spastisuus vähentyy koko ajan enemmän ja enemmän. Poika ei ole tarvinnut mitään lääketieteellisiä toimenpiteitä – ei Botox-pistoksia, Baclofen-pumppua, akillesjänteiden pidennystä eikä lonkkaleikkausta. Hän istuu nykyään niin vakaasti, että hänet voi jättää yksin tuolille istumaan ja hän pystyy syömään kulhollisen nuudeleita itse. Hänen silmänsä eivät enää käänny holtittomasti puolelta toiselle.

Kun päänhallinta on parantunut, samalla on parantunut myös hänen keskittymis- ja huomiokykynsä. Aiemmin hän ei jaksanut kuunnella satuja, mutta nyt hän pystyy istumaan tunteja tekemässä koulutehtäviään. Hän ei myöskään ole enää yhtä herkkä ja temperamenttinen. Hän suuttui aiemmin hyvin herkästi, nykyään tuskin koskaan. Hän myös alkaa osata ottaa toiset huomioon.

Nykyään hän konttaa vuorotahtisesti. Myös hänen jalkansa ovat alkaneet kantaa painoa tuettuna, jopa portaita noustaessa ja laskeuduttaessa. Hän ei enää roiku muissa, vaan kantaa painoa omilla jaloillaan, kun häntä tuetaan kainaloiden alta. Hän osaa kirjoittaa siististi ja sopivan kokoisin kirjaimin. Häntä ei tarvitse nostaa siirtymätilanteissa. Hänelle vain tuodaan pyörätuoli viereen, ja hän siirtyy siihen itse. Hän pystyy siirtymään pyörätuolista autoon, tuolista toiseen tuoliin ja lattialta sohvalle. Hän pystyy käymään itse vessassa. Olemme hänestä hyvin ylpeitä!

Spastisuuden vähentyessä hänen liikkuvuutensa on parantunut ja parantuu koko ajan. Poikani on edistynyt ABR:n avulla valtavasti, ja mitä enemmän kehon rakenteet parantuvat, sitä nopeammaksi edistymistahti kiihtyy. ABR:ssä pidän eniten siitä, ettei ABR:n kehittäjä Leonid Blyum ole ikinä tyytyväinen lasten kehitystahtiin, vaan pyrkii koko ajan nopeuttamaan sitä. Harjoitteita ja tekniikkoja onkin parannettu koko ajan erityisesti viime vuosina.

Liityin aikoinaan hyvin nopeasti tiimiin, jonka tavoitteena on tuoda ABR-kuntoutus jokaisen cp-lapsen saataville. Uskon siihen, että jokainen cp-lapsi tarvitsee ABR:ää. Olen päässyt seuraamaan viimeisten 15 vuoden ajan ABR-kuntoutusta saavien lasten edistymistä, ja se on saanut minut entistäkin vakuuttuneemmaksi ja innostuneemmaksi asiasta.”

Lue alkuperäinen kirjoitus ABR Asian Facebook-sivulta.