Usein kysyttyä
Millaisia ABR-harjoitteet ovat ja mihin ne perustuvat?
Tyypillisesti harjoitteet tehdään lapsen maatessa patjalla (tai hierontapöydällä). Pienen lapsen kanssa harjoitteita voidaan tehdä myös lapsen ollessa vanhemman sylissä. Osa harjoitteista voidaan tehdä tuetussa istuma-asennossa. Jokaisen harjoitteen tekemiseen on olemassa vaihtoehtoisia harjoitusasentoja, joten jokaiselle lapselle löytyy mieluisa asento, jossa hän pystyy rentoutumaan harjoitteen ajan. Harjoitteen kestolle ei ole määritelty aikarajaa, vaan kesto määräytyy sen mukaan, miten pitkään lapsi jaksaa ja kuinka paljon vanhemmilla on käytettävissään aikaa päivittäiseen kuntoutukseen. Harjoitteen aikana lapsi voi esimerkiksi katsoa televisiota, pelata tabletilla tai jopa nukkua. Kun lapsi pysyttelee mahdollisimman paikallaan, vanhempi pystyy tuntemaan lapsen kehon reaktion harjoitteeseen ja optimoimaan harjoitteen vastaamaan kehon palautetta. Harjoitteen voi esimerkiksi rytmittää lapsen hengityksen tahtiin. Toisaalta lapsen liikkuminenkaan ei haittaa harjoitetta, sillä lapsen liikkuessa aikuinen voi vain ylläpitää harjoitteeseen sopivaa painetta ja antaa lapsen kehon tuoda tarvittavan liikkeen.
Harjoitteilla tähdätään lapsen kehon faskiarakenteiden vahvistamiseen ja sen seurauksena tapahtuvaan liikkeiden eriytymiseen, spastisuuden vähentymiseen ja motoristen taitojen kehittymiseen. Heikot ja eriytymättömät faskiarakenteet tarvitsevat mekaanista kuormitusta vahvistuakseen. Oikeanlainen kuormitus tuotetaan käsin painelemalla ja rullaamalla. Tuotettu paine, liikkeen nopeus ja rytmi sekä käytetyt materiaalit ja tekniikat vaihtelevat sen mukaan, mihin faskiakerrokseen harjoite kohdistetaan.
Välineinä käytetään erilaisia palloja (kuten ilma- ja vesitäytteisiä palloja, painopalloja ja geelipalloja), tyynyjä, Flexbar-kumipatukoita ja muita tarkoitukseen soveltuvia välineitä. Varsinaisen harjoitusvälineen (esim. pallon) ja lapsen vartalon välissä käytetään erilaisia välimateriaaleja (kuten pyyhkeitä ja jumppamaton palasia).
Tarkoin harkittujen välimateriaalien ansiosta tuotettu paine saadaan jakautumaan laajalle alueelle ja ulottumaan kehon syvimpiin rakenteisiin asti. Välimateriaalien ja harjoitusvälineiden käyttö perustuu tarkkoihin matemaattisiin mallinnuksiin siitä, miten tuotettu paine etenee kehossa harjoitteen kohdealueelle ja saa siellä aikaan toivotunlaisen reaktion.
Harjoitteita tehdään kehon eri alueille lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Suurin osa harjoitteista keskittyy kuitenkin keskivartalolle (rintakehään/vatsaan/selkään/lantioon), koska keskivartalon syvien faskiarakenteiden heikkous ja selkärangan jäykkyys on yhteistä lähes kaikille CP-lapsille. Lisäksi näiden keskivartalon rakenteiden heikkous vaikuttaa suuresti raajojen toimintaan. Keskivartaloon keskittyvien harjoitteiden ohella tehdään usein myös tarkemmin kohdistettuja harjoitteita muualle kehoon, kuten raajoihin tai kaulalle.
(kuvat Tommi Kääriäinen)
Tästä kuntoutusmuodosta ei taida olla apua meidän lapsellemme, koska hänellä ei ole todettu rakenteellista heikkoutta?
ABR-näkökulman mukaan vastaus kysymykseen on melko yksiselitteinen: jos lapsella on motoriikan ongelmia, on hänen kehonsa faskiarakenteissa heikkouksia. Tämä pätee myös hemiplegialapsiin, joiden oirekuva voi olla hyvin lievä. On tavallista, että tullessaan ABR-arviointiin vanhemmat havahtuvat lapselle tehtävien testien ansiosta huomaamaan, kuinka hyvin lievästikin vammaisen lapsen selkärangan ja lantion liikkuvuudessa on rajoituksia, jotka vaikeuttavat lapsen liikkumista, aiheuttavat ongelmia esimerkiksi tasapainon kanssa ja ovat osaltaan syynä raajojen toimintakyvyssä nähtäviin puutteisiin. ABR-harjoitteilla selkärankaan ja lantioon saadaan normaalimpaa liikettä, mikä näkyy suoraan raajojen käytön ja tasapainon parantumisena.
Miksei ohjeita ABR-harjoitteiden tekemiseen jaeta videoina tai kirjallisina ohjeina kaikkien vanhempien saataville?
Lapsen kotikuntoutusohjelma suunnitellaan aina yksilöllisesti kunkin lapsen perusteellisen arvioinnin pohjalta ja ohjelmaan sisältyviä harjoitteita opetellaan kurssilla monella tavalla. Olennaista on kokemuksen kautta oppiminen. ABR-ohjaaja tekee harjoitteet myös vanhemmalle itselleen, jotta vanhempi saa itse kokemuksen siitä, miltä harjoite tuntuu kehossa. Lisäksi vanhemmat tekevät harjoitteita myös toisilleen sekä ABR-ohjaajalle, joka kertoo, tuntuuko vanhemman tekemä harjoite oikealta. Oikeaan tekniikkaan vaikuttavat monet osatekijät: sekä vanhemman että lapsen optimaalinen harjoitusasento, käytetyn paineen voimakkuus, liikkeen nopeus ja suunta sekä oikeanlainen rytmi. Vaikka harjoitteen tekniikka näyttäisikin ulkopuolisen silmin hyvin yksinkertaiselta ja helpolta oppia, sitä joutuu harjoittelemaan tosiasiassa kieli keskellä suuta, jottei tekisi harjoitteen tehoa heikentäviä virheitä. Vain kokenut ABR-ohjaaja havaitsee tekniikassa olevat pienet mutta vaikutuksen kannalta merkittävät virheet.
Miksi vanhemmat joutuvat maksamaan ABR-kuntoutuksen itse?
ABR-kuntoutukseen on mahdollista osallistua yhteiskunnan rahoittamana Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. ABR-kuntoutuksen tuki ry tekee töitä sen eteen, jotta näin olisi lähitulevaisuudessa myös Suomessa, niin että tästä kotikuntoutusmuodosta tulisi myös Suomessa todellinen vaihtoehto jokaiselle vammaisen lapsen perheelle. Suomessa lasten neurologinen kuntoutus on perinteisesti ollut hyvin vahvasti ammattilaisten vastuulla, ja usein kuulee sanottavan: ”Olkaa te vain vanhempia ja jättäkää kuntoutus ammattilaisten huoleksi.” Yhdistys toivoo kuitenkin, että lapsiaan kuntouttavien vanhempien työ nähtäisiin vielä jonain päivänä arvokkaana voimavarana ja vanhemmat tasavertaisina yhteistyökumppaneina ammattilaisten rinnalla toimimassa lapsen parhaaksi.
Miksi fysioterapeutit ja muut ammattilaiset Suomessa eivät tunne ABR-kuntoutusta?
ABR-kuntoutus on kotikuntoutusmenetelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntoutusta toteuttavat lapsen vanhemmat tai muut läheiset lapsen kotona. Koska kuntoutuksen toteutus edellyttää pitkäjänteisyyttä ja päivittäistä työtä, vanhemmat ovat monesti käytännössä ainoat henkilöt lapsen elämässä, joilla on riittävästi aikaa ja motivaatiota lapsen kuntouttamiseen tällä menetelmällä. ABR-kurssit onkin tästä syystä suunnattu vanhemmille eikä ammattilaisille. Yksittäisen ammattilaisen tietämys on toistaiseksi täysin riippuvainen siitä, onko hän kiinnostunut perehtymään itsenäisesti ABR:ään. Suomessa ammattilaiset ovat kyllä alkaneet kiinnostua yhä enemmän myös faskiaperusteisten tekniikoiden hyödyntämisestä työssään, mutta nämä tekniikat eroavat usein hyvin paljon ABR-kuntoutuksen lähtökohdista. Lapsen kuntoutukseen osallistuvat terapeutit ovat halutessaan tervetulleita osallistumaan ABR-kurssilla suoritettavaan lapsen esiarviointiin kuulemaan ABR-kuntoutuksen näkökulmaa ja saamaan tietoa lapsen kehossa olevista rakenteellista heikkouksista.
Olen lukenut nettisivujanne, mutta ABR-kuntoutuksen perusta on silti jäänyt minulle epäselväksi. Mihin tämä kuntoutusmuoto oikein perustuu?
ABR-kuntoutuksen teoreettinen ja tutkimuksellinen perusta on monitieteinen ja monialainen. ABR-kuntoutus perustuu uusimpaan faskiatutkimukseen. Faskian eli kehon sidekudoksen merkitys ja tärkeys on alkanut paljastua vasta reilun 10 viime vuoden aikana. Perinteisesti CP-vammaisten lasten kuntoutuksessa on kiinnitetty huomiota aivoihin ja toisaalta luihin sekä lihaksiin. Lihasten spastisuutta pyritään lieventämään esimerkiksi lihaksiin ruiskutettavilla Botox-pistoksilla ja lonkkanivelten sijoiltaanmenoa hoidetaan kirurgisesti luurakenteisiin kajoamalla. Perinteinen lähestymistapa on hyvin oirekeskeinen.
ABR-kuntoutus lähestyy lasten kuntoutusta aivan toisesta näkökulmasta, terveyslähtöisesti. Tämä tarkoittaa huomion kohdistamista siihen, miten lapsen terveyttä voidaan vahvistaa ja parantaa. Faskialla on tässä suuri rooli, koska CP-vammaan ja muihin motorisiin häiriöihin liittyy faskian heikkous.
Yhtenä esimerkkinä voisi mainita vaikka sen, että perinteisessä kuntoutuksessa lasta pyritään motivoimaan motorisiin toimintoihin. Ajatellaan, että lapsi oppii, kun hänellä on riittävästi motivaatiota. Lasta saatetaan esimerkiksi istuttaa asennossa, jossa hänellä on mahdollista jatkuvasti ”harjoitella” päänkannatusta ja häntä stimuloidaan tähän erilaisin virikkein. Tästä huolimatta päänhallinta pysyy vaikeasti vammaisilla lapsilla usein heikkona. Pahimmillaan asiasta syytetään yksinomaan motivaatiota: lapsi ei ole riittävän motivoitunut, jotta tuloksia syntyisi.
ABR:n mukaan halulla ja motivaatiolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Joutuuko terve ihminen jatkuvasti haluamaan, että hänen päänsä pysyy pystyssä, jotta se ei retkahtaisi alas? Tekevätkö aivomme jatkuvasti aktiivisesti töitä sen eteen, että pää pysyy pystyssä? Päänkannattelussa terveen ihmisen lihastoiminta on refleksiivistä, eikä hän joudu aktivoimaan siihen lihaksiaan, toisin kuin vaikeasti CP-vammainen. ABR:ssä ymmärretään, että puutteellinen päänhallinta johtuu siitä, etteivät heikot faskiarakenteet pysty antamaan keholle sitä tukea, jota normaali asennonhallinta ja painonkannattelu edellyttävät. Kun heikkoja sidekudosrakenteita saadaan vahvistettua, on päänhallinta ylipäätään fyysisesti mahdollista. Motivaatiolla ja aivotoiminnalla ei voida vaikuttaa sidekudosrakenteisiin. Toki motivoitunut lapsi voi pystyä nostamaan päänsä hetkeksi, mutta koska lihaksilla ei ole tarvittavaa faskiarakenteiden tukea, ne väsyvät eikä lapsi pysty millään ylläpitämään tätä asentoa – se on fyysisesti mahdotonta. Kun faskiarakenteet vahvistuvat ABR-harjoitteiden avulla, parantuu päänkannatus spontaanisti.
ABR-kuntoutuksessa ei puututa yksittäisiin oireisiin, vaan siinä tarkastellaan lasta kokonaisuutena. Myös lapsen perhe otetaan huomioon. Myönteinen muutos lapsessa heijastuu positiivisina vaikutuksina koko perheeseen ja lisää kaikkien voimavaroja. Esimerkiksi lapsen hengityksen helpottuessa vanhempien huoli lapsesta vähenee, ja vanhemmat kokevat voimaantumista kyetessään auttamaan omaa lastaan hyvin konkreettisella tavalla.
Kuinka kauan tätä kuntoutusta pitää tehdä ja kuinka monta tuntia päivässä siihen kuluu aikaa?
Vaikeasti vammaisten elämässä kuntoutus on osa arkea koko elämän ajan. Perinteisten kuntoutusmuotojen avulla pystytään tietyn pisteen jälkeen vain ylläpitämään jo saavutettuja tuloksia ja taistelemaan iän myötä lisääntyviä ongelmia vastaan. ABR eroaa kuitenkin perinteisistä kuntoutusmuodoista siten, että harjoitteilla rakennetaan kehoa uudelleen, jotta sen olisi mahdollista toimia normaalimmin. Tämä rakennustyö tapahtuu asteittain ja on jatkuvaa. Siksi tehtyjen harjoitteiden antamia tuloksia seurataan säännöllisin väliajoin kursseilla ja kuntoutusohjelmaa päivitetään vastaamaan jo saavutettuja tuloksia.
On aivan perheestä itsestä kiinni, kuinka pitkän aikaa he panostavat intensiiviseen kotikuntoutukseen. ABR tuo parannuksia kehon rakenteisiin niin kauan, kuin sitä tehdään. Vaikutukset eivät myöskään katoa senkään jälkeen, kun kuntoutus lopetetaanToki on huomattava, että esimerkiksi lapsen kasvu ja kehon mittasuhteiden muutos tuo kehoon jatkuvasti uusia haasteita, jotka saattavat heikentää ABR:llä aiemmin vahvistettua rakenteellista perustaa. Lapsen keho on kuitenkin aiemmin tehtyjen harjoitteiden ansiosta valmiimpi vastaamaan näihin haasteisiin, ja ABR-kuntoutus on myös aina mahdollista aloittaa uudelleen tauon jälkeen.
Kotikuntoutuksen aloittaminen ja ylläpitäminen vaatii perheeltä luonnollisesti uudelleenjärjestelyjä arkeen. Huomionarvoista on kuitenkin, että vanhemmat yleensä kokevat myös elämänhallinnan tunteen lisääntyvän kotikuntoutuksen myötä, pystyessään itse vaikuttamaan aktiivisesti lapsensa elämänlaadun kohenemiseen. Tämä tukee vanhempien jaksamista kotikuntoutuksen pitkäjänteisessä toteuttamisessa.
Lievästi vammaisilla on saatu niin hyviä tuloksia, että muutaman vuoden säännöllisen työskentelyn jälkeen kuntoutus on voitu lopettaa lapsen kehon rakenteiden kohentuessa. Kehossa on saatu aikaan luonnollinen rakentava kierre, joka auttaa lasta kehittymään luontaisesti päivittäisen toiminnan kautta.
Vanhemmat tekevät harjoitteita yleensä tunnista kahteen tuntiin päivässä. Tulokset ovat suoraan verrannollisia harjoitteiden tekemiseen käytettyyn aikaan ja tietenkin myös oikeaan harjoitustekniikkaan. Lisäksi lapsen iällä on suuri merkitys ABR-kuntoutusta aloittaessa: sanotaan, että alle vuoden ikäisellä lapsella tunti tehtyjä harjoitteita vastaa kymmentä tuntia kolme vuotta myöhemmin.. Harjoitteita on mahdollista tehdä myös paljon enemmän, mikäli perheen voimavarat siihen riittävät. ABR-harjoitteet eivät rasita lasta, ja niitä voikin tehdä myös lapsen ollessa sairaana. Esimerkiksi keuhkojen alueelle kohdistuvat harjoitteet auttavat vammaista lasta toipumaan nopeammin ikävästä flunssasta.