ABR:ssä on otettu uusimpana menetelmänä käyttöön niin sanottuja ”wrapeja”, joita käytetään sekä raajojen että keskivartalon ympärillä. Wrapit rakennellaan ohuista ideaalisiteistä, puolitetuista geelipalloista ja joogamaton palasista. Ne ovat osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi vahvistaa esimerkiksi ranteiden ja nilkkojen heikkoja rakenteita paikallisesti, ja ne vaikuttavat toimivan hyvin myös keskivartalossa, jossa ne lisäävät selkärankaa ympäröivän faskiaverkoston yhteyksiä.

CP-vammaisen henkilön raajassa paikallisesti havaittava spastisuus, kuten ranteen ja kämmenen virheasento, on tulkittu perinteisesti johtuvan yksittäisten lihasten jäykkyydestä. Tällainen käsitys on vanhentunut. Raajan virheasentoa ja spastisuutta tulisi tarkastella ottamalla huomioon laajemmalla alueella kehon myofaskiaalisessa järjestelmässä (lihaksissa ja niitä ympäröivissä sidekudoksissa) vaikuttava jännitteiden jatkumo. Lihakset eivät toimi erillisinä yksikköinä, vaan niitä ympäröivä faskia yhdistää lihakset suuremmiksi toiminnallisiksi yksiköiksi, jotka saavat kokonaisuutena aikaan tarkoin hallitut liikkeet. Terveessä kehossa mikä tahansa liike saa nimittäin useiden lihasten pituuden ja jännityksen muuttumaan jatkuvasti, jolloin liike on hallittu. CP-vammaisella henkilöllä virheasento syntyy, kun tämä lihasten pituuden ja jännityksen muutos ei tapahdukaan hallitusti, vaan lihaksen pituuden muuttuessa lihastonus kasvaa liian nopeasti liian suureksi. Wrap toimii ulkoisena siltana, joka yhdistää heikon rakenteen suurempaan toiminnalliseen yksikköön, ja näin heikon rakenteen alueella toimivat lihakset pystyvät supistumaan hallitummin ilman äkillisiä lihastonuksen muutoksia.