Tensegriteettimalli kuvaa sitä, miten kehon koko rakenne muodostuu tasapainossa olevista jännitteistä (tensio) ja puristuksista (kompressio). Tällainen tasapainoinen rakenne säilyttää muotonsa eri asennoissa (esimerkiksi keskivartalo säilyy sylinterimäisenä sekä pysty- että vaaka-asennossa) eikä vääristy ulkoisten voimien vaikutuksesta (esimerkiksi rintakehän tai vatsan painaminen ei muuta olennaisesti keskivartalon muotoa). Tämä jännitteiden ja puristusvoimien tasapaino on kokonaisuutena niin tarkka, että yhdellä alueella tapahtuva muutos voimien jakautumisessa vaikuttaa koko verkostossa.

Oheisessa videossa Diane Vincentz haastattelee lyhyesti biotensegriteetti-käsitteen isää, ortopedian erikoislääkäri Steve Leviniä. Pöydällä heidän edessään on tensegriteettimalli biologisesta rakenteesta, ja Levin havainnollistaa, miten käy, kun sen yhtä osaa löysytetään: koko rakenne muuttuu epävakaaksi. Kun taas jännite ja kompressio ovat tasapainossa, rakenne pysyy vakaasti pystyssä.

Ihmiskehon rakenteet toimivat samalla mekanismilla, ja tämä käy selvästi ilmi CP-vammaisen lapsen kehossa: faskiarakenteessa jollain alueella oleva heikkous vaikuttaa kaikkialle kehoon ja saa kehon yhtenäisen rakenteen pettämään. Lapsi saattaa esimerkiksi tyypillisesti istua vinossa toisen kyljen suuntaan.

ABR-harjoitteilla pyritään kehon faskiarakenteita vahvistamalla saamaan tuki- ja liikuntaelimistön verkosto tasapainoon. Levin toteaakin videolla olevansa hämmästynyt siitä, miten upeasti ABR:ssä onnistutaan rakentamaan ulkoa käsin jotain, joka on kehon sisällä menetetty.

https://www.facebook.com/blyum/videos/10212367377232264/